Kurpitsojen ja kynttilöiden välissä
Julkaistu 29.10.2026
Vietämme aina näin loka-marraskuun vaihteessa pyhäinpäivää, jonka alkuperä on kristillisten pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistamisessa. Pyhäinpäivä ei kuitenkaan ole ainoa tähän ajankohtaan sijoittuva juhla. Jo hyvissä ajoin syksyllä eri paikkoihin ilmestyvät oranssit kurpitsat ja muu rekvisiitta merkkinä siitä, että myös halloween lähestyy.
Halloweenilla on pitkät perinteet sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa, ja Suomessa sen viettäminen on viime vuosikymmeninä yleistynyt etenkin nuorempien sukupolvien keskuudessa. Lokakuun lopulla kaupat, sosiaalinen media ja tapahtumat täyttyvät halloweenille ominaisista elementeistä. Koska juhlaan liittyvät läheisesti kuolema ja vainajat, sen koristelussa ja pukeutumisessa esiintyy runsaasti kuolemaan liittyvää kuvastoa, kuten luurankoja, aaveita ja muita kauhuteemaisia elementtejä.
"Kun itse olin lapsi 80-luvulla, ei muista Halloween-sanaa kuin amerikkalaisista kauhuelokuvista tai piirrossarjoista, joissa lapset kiersivät keräämässä karkkia naamioasuissaan. Muistan, että ihmettelin tätä kotona ja pohdin, miksei meillä Suomessa ole tuollaista hauskaa tapahtumaa."
-Jaakko
Sama symboliikka, erilaiset merkitykset
Sama symboliikka voi merkitä eri ihmisille hyvin erilaisia asioita. Siinä missä toiselle kuolema on harmitonta viihdettä ja osa juhlan tunnelmaa, toista se voi muistuttaa henkilökohtaisesta menetyksestä. Henkirikoksen uhrin läheiselle kuolema ei ole pelkkää kauhuelokuvien kuvastoa tai juhlakoristelua, vaan todellisuutta, jota eletään surun, kaipauksen ja usein myös pitkien oikeusprosessien keskellä.
Siinä missä halloweenissa kuolema on naamioitunut leikiksi, pyhäinpäivänä se saa olla todellista ja hiljaista. Kynttilät, lyhdyt ja kuolleiden muistelu omien voimavarojen mukaan voivat tarjota tarpeellisen vastapainon halloweenin pelästyttäville ja viihteellisille elementeille, joihin törmäämistä ei voi aina itse säädellä. Kynttilän sytyttäminen kuolleen läheisen muistoksi ja hautausmailla lepattavan kynttilämeren katselu voivat antaa tilaa myös oman kuolevaisuuden pohtimiselle rauhassa.
On myös mahdollista haluta viettää molempia juhlapäiviä. Halloween voi tuoda elämään iloa, yhteisöllisyyttä ja hauskanpitoa, ja samaan aikaan pyhäinpäivän voi antaa herättää surua, kaipausta ja muistoja menetetystä läheisestä. Juhlimisen ja surun välillä ei tarvitse valita.
Juhlapäiviin voi myös suhtautua kuin mihin tahansa muihin päiviin: surun ja läheisen muistamisen ei tarvitse aina olla jaettua tai yhteisöllistä, vaan ne voivat olla myös arkista ja yksityistä. Tärkeintä on, että juhlapäivien viettäminen tai viettämättä jättäminen sekä läheisen muistamisen tavat tuntuvat itselle sopivilta.
Kun olen katsellut esimerkiksi kauppareissulla lasten iloa Halloweeniin liittyvien asioiden ja esineiden ympärillä, on itselleni tullut siitä hyvä mieli. Koska Suomen syksy on pimeä, harmaa ja usein vielä märkä, tuo Halloweenin oranssi väri ja jännitys iloa varsinkin lapsille. Annetaan siis heidän nauttia, sillä elämä tarvitsee iloa ja hauskoja asioita."
-Jaakko
Pyhäinpäivän ajatus itselle on että muistetaan rakkaita jo tuonpuoleiseen astuneita.
Halloween on mielestäni kaupallistuma. Toki se antaa mahdollisuuden pukeutua joksikin muuksi mitä itse olet. Toisaalta se aiheuttaa jopa kauhun tunteita kaikkine pellehahmoineen.
Itse ajattelen, että pyhäinpäivä on hetki jolloin pysähtyy. Viettää rauhallista, rauhoittavaa hetkeä.-Heidi
"Mulla (ja monella muulla huomalaisella?) on tavallaan joka päivä luurankopäivä. Ihan kuvottaa ne koristeet kaupassa, että tätäkö pitäisi juhlia. Ja siis semmonen säikyttely ynnä muu, niin ei jatkoon. Kuolemasta sinänsä voi repiä kaikenlaista huumoria, mutta toi halloween ei iske millään.
Silloin kuolemien jälkeen oli pelkotiloja joihin liittyi kaapeista tippuvat ruumiit ja luurangot. Jouduin sit pitää vaatekaappien ovia auki. Ikkunoista en uskaltanut kattoo, kun aattelin että joku raato sieltä tuijottaa jne.. Se meno tulee mieleen noista halloween-kamppeista."-Meiju
"En oo koskaan viettäny halloweeniä mitenkään eikä pyhäinpäiväänkään liity mitään erityisempää. Ehkä joskus lapsena kävin iskän ja äitin mukana haudoilla.
Tykkään kyllä kaikesta kauhufiilistelystä mikä liittyy halloweeniin."-Jouni
Juhlia, muistella tai olla vaan
Erityisesti tähän vuodenaikaan kuolema voi tulla vastaan monella eri tavalla: kaupan hyllyillä, somevirrassa, naapurin ovikoristeissa tai ajatuksiin nousevissa muistoissa. Kuoleman aiheuttaman surun ei tarvitse mahtua tiettyyn päivään tai juhlaan, vaan se voi nousta mieleen yhtä hyvin arjessa kuin keskellä juhlaakin.
Surua ei tarvitse selitellä kenellekään, nosti sen pintaan koriste, kuva tai vaikka ohimenevä keskustelu. Sitä ei myöskään tarvitse kohdata yksin: jos tämä ajankohta tuntuu liian raskaalta tai yksinäiseltä, vertaistuki voi tarjota paikan, jossa ei tarvitse esittää vahvaa. Esimerkiksi Huoman vertaistukiryhmissä ja puhelinvertaistuessa voit jakaa ajatuksiasi ihmisille, jotka ovat kokeneet samankaltaisen menetyksen ja tietävät, miltä menetys, kaipaus ja arjen jatkuminen voivat tuntua.
Kuolema ja menetyksen aiheuttama suru eivät kysy, kohtaammeko ne rauhallisessa kynttilänvalossa vai kurpitsojen ja leikkiluurankojen keskellä. Halloweenin ilolle, pyhäinpäivän hiljaisuudelle tai molemmille voi kuitenkin olla tilaa rinnakkain, sillä lopulta tärkeintä ei ole se, miten näitä päiviä viettää. Tärkeintä on, että jokaisella on oikeus muistella, juhlia tai olla juhlimatta ja surra omalla tavallaan. Huoman turvallisemman tilan periaatteissa tämä tiivistetään hyvin: ”Menetys voi olla kaukana tai lähellä, mutta saan olla sellainen kuin olen tunteineni ja ajatuksineni.”
"Itse vietän molempia, pyhäinpäivää ja halloweenia. Ohjelmassa on sekä kynttilöiden vieminen läheisten haudoille että myös oranssinkirjava itsetehty kurpitsamenu kurpitsalyhdyn kera hyvien ystävien seurassa. Molemmissa kynttilä tuo valoa pimeyden keskelle."
-Jaakko
Teksti:
Liisa Alanampa-Kantanen
Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, Huoman sihteeri
Lainaukset Huoman somevapaaehtoisilta