Valoa pimeyden keskelle

Lisätty 22.11.2022

Meille Suomeen on taas saapunut vuoden pimein ajankohta, jolloin lumesta ei vielä välttämättä ole tietoakaan. Aamun työmatkaa ”piristää” pussipimeässä vaakatasossa päin naamaa tuleva tihkusade tuulen kera ja palatessasi iltapäivällä töiden jälkeen pimeässä kotiin voit ehkä pohtia, miltä nämä maisemat näyttivätkään päivänvalossa. Taas vierähti yksi päivä niin, että elimme pimeyden keskellä.

Lumisen kuvan vasemmassa reunassa on tumma puunrunko, jonka vierellä heinäkasveja joihin aurinko paistaa värjäten ne kullankeltaisiksi.
Kuva: L A-K

Onneksi meille on tarjolla loppuvuoden pimeyteen kuitenkin erilaista valoa. Tätä kirjoittaessani ensilumi on satanut ja maisema on muuttunut ihan yhdessä hujauksessa. Jotain maagista ensilumessa on, sillä edelleenkin koen itse sitä samaa innostuneisuutta, jota koin jo lapsena, kun ensi lumi satoi. Miten tuttu maisema näyttikään taas ihan erilaiselta kuin hetki sitten!

Koska olemme eläneet kuluvan vuoden ja syksyn aikana melko haasteellisia aikoja, eikä uutisotsikoissa juurikaan ole ollut iloisia uutisia, saattaa valon löytäminen olla välillä vaikeaa.

Tekniikka on tuonut meille myös jouluvalot, tai kausivalot, miten kukin niitä pieniä nykyisin niin monenlaisia valosarjoja ja ”valohahmojakin” nimittää. Nämä valot tuovat monelle iloa loppuvuoden synkimpään aikaan. Tosin viime aikoina monia on peloteltu hyvin kalliilla sähkön hinnalla ja nousseilla kustannuksilla. 

Onneksi asiantuntijat kuitenkin ovat laskeneet, että esimerkiksi jos 80 led-lampun sarjaa pidetään päällä kahdeksan tuntia vuorokaudessa, niiden polttaminen läpi syksyn jouluun saakka maksaa vain euron, jos sähkö maksaa 20 senttiä kilowattitunnilta. Hinta on vielä siedettävät 2,40 euroa, vaikka sähkön hinta kipuaa 50 senttiin kilowattitunnilta.

Pimeyden keskellä kaivataan myös ”henkistä valoa ja iloa” kausivalojen ja lumen lisäksi. Koska olemme eläneet kuluvan vuoden ja syksyn aikana melko haasteellisia aikoja, eikä uutisotsikoissa juurikaan ole ollut iloisia uutisia, saattaa valon löytäminen olla välillä vaikeaa. Itselleni nousevat tällöin usein mieleen elämän ja arjen pienet ilot, joista saattaa saada yllättävääkin voimaa elämän keskelle.

Mennyt vuosi ja lämmin kesä jäivät itselläni omalta kohdalta pääpiirteissään positiivisena mieleeni. Toki vaikeuksiakin oli, kuten sairastettu korona viime keväänä. Mutta mukaviakin muistoja on paljon. Olen jo usean vuoden ajan tehnyt kuluneesta vuodesta valokuvakirjan teemalla ”Syksystä syksyyn”. 

Hetki sitten hainkin postista paketin, jossa uunituore valokuvakirja syyskuusta 2021 syyskuuhun 2022 odotti täynnä mukavia muistoja. Erilaisia kohtaamisia ihmisten kanssa, muutama pidempi viikonloppureissu kotimaassa ja Virossa, tunnelmia mökiltä maalta ja myös kaupungin vilskeestä. Uppouduin kirjan pariin ja palasin mielessäni hymyillen niihin mukaviin pieniin hetkiin, joita olen kohdannut vuoden aikana.

Eräs ystäväni puolestaan kertoi innoissaan löytäneensä kirjamessuilta vanhan 1950-luvun keittokirjan, johon aikoi innokkaana leipurina ja kotikokkina perehtyä oikein kunnolla. Kollegani työpaikalla taas esitteli ylpeänä kännykästä kuvia hänen kesälomalla tekemästään projektista: legendaaristen kettukarkkien kuosilla kudotut villasukat, jotka hän ole itse tehnyt. Ja sitten purkanut ja taas tehnyt uudestaan, ja taas hieman purkanut ja vielä tehnyt uudestaan, mutta valmista kuitenkin tuli! Nyt nuo sukat olisivat hänen uudet koti-iltojen ”hyggeily-sukat”, kun istuu pimeinä talvi-iltoina sohvalla tai sängyssä lukemassa kirjaa. Pieni valonpilkahdus pimeyteen tuokin.

Toivottavasti löydämme kaikki talven pimeyteen valonpilkahduksia, olivatpa ne sitten mukava muisto viime kesältä tai komeat revontulet yötaivaalla.

Valonpilkahduksia loppuvuoteen toivottaen,
Jaakko, Huoman vapaaehtoinen