Laulun sanoin Huoman risteilyllä

Julkaistu 27.10.2026

“Matkaan lähden, matkaan lähden, mulla laivalippu Tukholmaan lienee”: Katajanokka, Viikkarin terminaali ja sieltähän lippu löytyi ja vieläpä paluulippukin. Kukaan ei jäänyt maihin, ja meitähän oli uusia, ensikertalaisia Huomassa iso joukko: “tuuthan sie vastakii, tuuthan sie takasii, niin niin takasii”, ja meitä ”veteraaneja”, jo ennestään tuttuja: “mistä tunnet sä vertaisen, onko oikea sulle hän, anna meren se selvittää, kuka viereesi jää”, eli yhtä suurta Huomaperhettä olemme kaikki. Hartaasti toivon, että uudet jäsenet tunsivat itsensä tervetulleiksi, vaikka järjestettyä yhdessäoloaikaa oli niukalti. 

Huoman tapaamisissa ei koskaan nälkä pääse yllättämään – ei siis nytkään. “Popsi, popsi porkkanaa” ja olihan siellä tarjolla runsaasti murkinaa, valinnan varaa jokaiselle. Vesi kielellä muistelen jälkiruokapöytää. Täytynee tunnustaa, että ylensyönnin puolelle lipsahti. 

Korkkarit kattoon ja iltavermeet päälle. Hyväkuntoiset jaksoivat pikkutunneille – vai sanoisinko aamuvarhaiselle – saakka molempina iltoina. Karaoken jälkeen olivat kurkut karheina. Kellohameet heiluivat, musiikin tahtiin pyörähdeltiin sekä solisteja kuunneltiin melutason ollessa välillä hälyttävän korkealla. Siinä seurustellessa oppi huulilta lukemisen taidon – vai kehittyikö peräti Huoman oma viittomakieli, tiedä häntä. 

Kohokohtahan oli Tukholman kiertoajelu, jolla myös jalkaannuttiin kaupungille. Se yllätti monipuolisuudellaan ja tietomäärällä, jota “historiatietokirja” oppaamme meille kertoili. 

Kansaa oli valtavasti liikkeellä – lie tulleet meitä tervehtimään. Kaikkien mukana olleiden kunniaksi on sanottava, että kun laiva oli valmiina lähtöön, kaikki olivat sinne löytäneet, eikä tainnut “tuliaisena” yhtään ulkopuolista olla – jäivät rannalle ruikuttamaan. 

Bingoahan ei sovi unohtaa Huoman tapaamisissa. Tietovisakin laittoi aivosolut liikkeelle. Hyvät palkinnot odottivat voittajia – ISO KIITOS niistä kuului “meidän Jaakolle”, joka edesauttoi kovin matkan onnistumisessa. 

Mitä jäi matkasta reppuun: tärkein oli uudet ja jo tutut vertaiset, ystävät vuosien varrelta, rennon leppeä ilmapiiri ja nimenomaan se yhdistävä vertaisuus. Toistan itseäni: YHDESSÄ OLEMME ENEMMÄN. 

Hyvin oli järjestelyt hoidettu: kiitos Huoman toimiston väelle ja Jaakolle. Jopa hyvä sääkin oli tilattu – ei myrskynnyt. 

Tuulinen Helsinki otti meidät vastaan, ja oli eroamisen aika. “Eron hetki on kaunis”, josko haikeakin. Liekö tuuli saanut silmäkulmaan kyyneleen vaiko eron haikeus. 

Kiitos näistä päivistä, mutta emmehän hyvästejä heitä, sillä pianhan varmasti nähdään, ja Huomaa eteenpäin viedään ja toisiamme tuetaan. 

Veteraani Tuula 
huomalainen vuodesta 2001