Mikä nuoria vaivaa?
Julkaistu 20.2.2023
Nuoret ovat olleet viime aikoina esillä mediassa huonossa valossa: on puhuttu jengeistä ja väkivallan lisääntymisestä. On jopa mietitty, mikä nuorissa on vialla ja miten sen voisi korjata. Myös Huomassa nuoret ovat olleet ajankohtaisia.
Pari viikkoa sitten olin mukana THL:lla Ulos epätoivosta -hankkeen aloitusseminaarissa. Nuoria ja vakavaa väkivaltaa koskevan luennon jäljiltä jäi päähän kaikumaan tutkittu fakta, että samat riskitekijät näyttäytyvät sekä nuorten väkivallan tekijöiden että kokijoiden elämässä. Näitä ovat muun muassa vanhempien päihdeongelmat tai heikko sosiaalinen asema.
Samat asiat voivat siis johtaa polulle, jonka päässä nuori joutuu joko väkivaltarikoksen tekijäksi tai sellaisen uhriksi. Tuon seminaarin jäljiltä jäi voimakas tunne siitä, että vika on meissä aikuisissa ja rakenteissa, jotka me olemme nuorten ympärille luoneet.
Olen itse työskennellyt Huomassa vähän reilut 5 vuotta. Tänä aikana olen nähnyt konkreettisesti, miten henkirikoksen kautta perheenjäsenen menettäneet nuoret saavat tukea hyvin erilaisella intensiteetillä eri puolilla Suomea. Varsinkin eroperheissä on ollut vaikeuksia aivan siitä lähtien, että löytääkö poliisin viemä kuolinviesti perille, puhumattakaan siitä, tarjotaanko kriisitukea vai ei. Toisinaan tukijoukot joutuvat näkemään paljon vaivaa, jotta läheisen kuoleman jälkeen oireileva nuori saa apua siinä laajuudessaan, jossa hän sitä tarvitsee.
Huoman tuen piiriin nuoret tulevat useimmiten vanhemman tai muun huoltajan seurassa, eikä heitä ole paljoa. Esimerkiksi surujärjestöjen muutaman vuoden ajan yhdessä järjestämissä Kenet sä menetit? -nuorten viikonlopuissa ei ole ollut vielä yhtään henkirikoksen uhrina läheisen menettänyttä osallistujaa. Tiedusteluja tulee joka vuosi vanhemmilta ja sukulaisilta, sekä oppilaitosten kuraattoreilta, psykologeilta ja terveydenhoitajilta – mutta yksikään nuori ei päädy viikonloppuun asti. Nuorista on huoli, mutta toiminta ei tavoita heitä.
Nuoret kuitenkin ansaitsevat saada tukea ja traumaattisen menetyksen jälkeen todella tarvitsisivat tukea. Huoma ei kansalaisjärjestönä ole ensisijainen auttajataho, joten sopii toivoa, että Huomalla heitä ei näy, koska tuki löytyy jostain muualta. Pelkään kuitenkin, ettei siitä ole kyse.
Pitkäjänteinen tutkimus ja kehittämistyö on tärkeää ja siksi Huoma on mukana Ulos epätoivosta -hankkeessa auttamassa etsimään keinoja, joilla nuoria voitaisiin auttaa läpi vaikeiden elämäntilanteiden. Tämä hanke alkaa tuottaa vastauksia ja ratkaisuja vuosien aikajänteellä, ja uskoakseni hankkeen tuloksilla tulee olemaan suuri merkitys - ei vain palveluita kehitettäessä vaan rakennetasolla.
Mutta kun työtä tekee aivan ruohonjuuritasolla, yksilöiden kärsimyksen joutuu kohtaamaan juuri tässä hetkessä. Nuori, jolla avun tarve on juuri nyt, ei hyödy hanketyöstä, jonka tuloksista voidaan nauttia vuosien päästä. Nuorten auttamiseksi on oltava nopeita ratkaisuja, sillä nuoret kasvavat pian aikuisiksi ja kasvuvaiheen vaikeudet voivat poikia ongelmia pitkälle myöhempiin elämänvaiheisiin.
Järjestön etu on kuitenkin siinä, että toiminta on ketterää, ja verkostoituminen ja yhteistyö luontaista. Joten kun toisella surujärjestöllä oli samankaltaisia kokemuksia nuorten tavoittamisen haasteista, niin mehän lyötiin hynttyyt yhteen ja alettiin toimia.
Huoma on yhteistyössä Surunauha ry:n kanssa hakenut ja saanut rahoituksen Nuori suru -hankkeelle, jonka tarkoitus on selvittää, miten itsemurhan tai henkirikoksen kautta läheisen menettäneet nuoret voidaan tavoittaa nykyistä paremmin. Hankkeen olisi tarkoitus tuottaa välineitä surujärjestöjen käytännön työhön melko nopealla aikataululla. Tavoitteena on kouluttaa nuoria vertaisohjaajia, toteuttaa heidän avullaan tapahtumia ja ryhmätoimintaa, sekä opetella viestimään somessa sellaisella tavalla, että nuoriin saadaan yhteys.
Nuori suru -hanke aloittaa toimintansa aivan näinä viikkoina, sillä nuoret tarvitsevat apua nyt, jotta he voivat turvassa kasvaa aikuisiksi.
Terhi Kantanen
Huoman vs. toiminnanjohtaja