Historiaa

Ajatus henkirikoksen uhrien läheisten yhdistyksestä heräsi Suomen Mielenterveysseuran varhaiskuntoutuksen pilottikurssilla vuonna 1997 Kittilän Levillä. Kurssille osallistui henkirikoksen uhrien läheisiä yhdessä itsemurhassa läheisensä menettäneiden kanssa. Hyvin nopeasti kurssilla kävi kuitenkin selväksi, että näiden kahden läheisryhmän kokemukset surusta ovat hyvin erilaiset.

Mielenterveysseuran kuntoutussuunnittelija Elisa Lehtonen oli mukana järjestämässä ensimmäistä pilottijaksoa.

Huoman (tuolloin HRUL ry) esite yhdistyksen perustamisvuodelta 2000.
Huoman (tuolloin HRUL ry) esite yhdistyksen perustamisvuodelta 2000.

Hän kertoo Huoma-lehdessä 1/2020 valmistautuneensa kurssiin huolella, mutta huomanneensa valmistautumisensa olleen riittämätöntä: "Kohtasin oman avuttomuuteni ja osaamattomuuteni pohjia myöten. Sanomani lauseet putosivat eteeni tavoittamatta kuulijoita. [...] Ymmärsin, ettei ole mitään oikeita sanoja, fraaseja tai repliikkejä, joilla voisin vaimentaa vihaa ja syyllisyyttä tai lohduttaa pois sitä ääretöntä surua, joka oli heitä kohdannut. [...] Oivalsin, että autan vain antamalla tilaa, turvallisuutta ja rauhaa yrityksille sanoittaa niitä tunteita ja kokemuksia, joita oli lähes mahdoton pukea sanoiksi."

Myös Mielenterveysseurassa ymmärrettiin tarve erityisesti henkirikoksen uhrien läheisille suunnatun kuntoutuksen järjestämiseen. Kuntoutuskurssi toteutuikin kolmena kuntoutusjaksona vuosina 1999-2000. Ensimmäistä kertaa kesäkuussa 1999 Punkaharjulla järjestetyssä kuntoutuksessa oli mukana seitsemän kurssilaista, joiden kesken syntyi vahva ymmärrys siitä, että henkirikoksen uhrien läheiset tarvitsevat toisiaan. Kurssi oli kolmiosainen, ja toinen osa toteutui Siuntiossa saman vuoden joulukuussa. Kurssin viimeinen kokoontuminen järjestettiin Imatran kylpylässä, ja kurssin päätteeksi pidettiin yhdistyksen perustava kokous 4.5.2000. Paikalla oli kymmenen ihmistä, joista kolme oli kurssilla ohjanneita terapeutteja ja ohjaajia, jotka eivät olleet vertaisia, eivätkä siten voineet tulla yhdistyksen jäseniksi.

Yhdistyksen perustamiskirja kirjoitettiin käsin, ja siinä lukee yksinkertaisesti: "Me allekirjoittaneet olemme perustaneet Henkirikoksen uhrien läheiset nimisen yhdistyksen, liittyneet siihen jäseniksi ja hyväksyneet sille oheiset säännöt."

Patentti- ja Rekisterihallitus rekisteröi yhdistyksen 19.9.2000 nimellä Henkirikoksen Uhrien Läheiset ry. HRUL-lyhennettä yhdistys alkoi käyttää vähän myöhemmin. Viitasaari merkittiin yhdistyksen kotipaikaksi, sillä yhdistyksen ensimmäinen sihteeri ja rahastonhoitaja asuivat siellä. Paikkakunnan valinnalla haluttiin myös estää se, että toiminnasta tulisi Helsinki-keskeistä. Viitasaari on suunnilleen keskellä Suomea, ja sinne on helppo päästä eri paikkakunnilta. Yhdistyksen aktiiviset toimijat olivat ja ovat hyvin eri puolilta Suomea. Nykyisin yhdistyksen kotipaikka on Oulu, johon on hyvät kulkuyhteydet kaikkialta Suomesta. Osa yhdistyksen vaatimuksista on kahdenkymmenen vuoden aikana toteutunut.

Jo alusta lähtien yhdistys otti vahvasti kantaa henkirikosten uhrien läheisten asemaan. Perustamiskokouksessa annetussa julkilausumassa vaadittiin läheisten aseman parantamista yhdeksällä tavalla.

Osa yhdistyksen vaatimuksista on kahdenkymmenen vuoden aikana toteutunut. Monet julkilausuman vaatimukset ovat sellaisia, jotka yhdistys itse on toteuttanut tarjoamalla vertaistukea, kouluttamalla kokemusasiantuntijoita ja vaikuttamalla lainsäädäntöön ja mediaan.

Osa vaatimuksista puolestaan ei ole toteutunut: yhä edelleen rikostuomioiden kohdalla koetaan epäoikeudenmukaisuutta esimerkiksi suhteessa siihen, miten rikoksen ensikertalaisuus määritellään, ja miten se vaikuttaa rangaistuksiin. Myös oikeuden määräämien korvausten saaminen on edelleen hankalaa, joskus jopa mahdotonta, kuten kärsimyskorvausten kohdalla.

Tärkeintä yhdistyksessä on kuitenkin jäsenten toisilleen antama vertaistuki. "Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on tukea henkirikoksen uhrien läheisiä jakamalla tietoa sekä mahdollisuuksia kokemusten ja tuntemusten vaihtoon ja edistää henkirikosten uhrien läheisten selviytymistä ja eheytymistä, sekä sairastumisen, työkyvyttömyyden ja syrjäytymisen ehkäisemistä", lukee yhdistyksen säännöissä. Yhdistyksen tarkoitus ei ole sen historian aikana muuttunut.




Lähde: Toivon vahvat siivet – Henkirikoksen uhrien läheisten vertaistukitoimintaa 20 vuotta, Jenny Kangasvuo, julkaisuvuosi 2020