Uhrin omaisen oikeus korvauksiin

Julkaistu 10.3.2021

Korvausvaatimukset oikeudenkäynnissä

Korvauksia on aina haettava rikoksen tekijältä oikeudenkäynnin yhteydessä. Kun uhrin omaisella on oikeudenkäyntiavustaja, on korvausvaatimuksen ajaminen hänen keskeinen tehtävänsä rangaistusvaatimuksen ajamisen ohella. Korvausvaatimusten laatimisen yhteydessä on selvitettävä tarkasti minkälaisia mahdollisia kuluja rikoksesta ja kuolemasta on läheiselle aiheutunut. On huomattava, että kaikista kuluista ei tarvitse olla kuittia tai muuta kirjallista tositetta, jotta niistä voi vaatia korvausta. Korvausvaatimus esitetään käytännössä kirjallisesti toimittamalla vaatimuskirjelmä käräjäoikeudelle ja sieltä vastaajalle tiedoksi annettavaksi jo ennen asian pääkäsittelyä eli oikeuden istuntoa. Korvausvaatimukset ratkaistaan samalla tuomiolla itse rikosasian kanssa. Mahdollista on kuitenkin esittää vaatimuksia myös erillisessä oikeudenkäynnissä, jos esimerkiksi vahingonkärsijä tai vahingon määrä ei ole selvillä vielä rikosasian käsittelyn yhteydessä. Mikäli olet epävarma siitä, oletko oikeutettu korvauksiin, kannattaa aina olla yhteydessä lakimieheen asian selvittämiseksi.

Korvausten hakeminen Valtiokonttorilta

Vaikka tekijä tuomitaan oikeudessa maksamaan korvauksia omaiselle, on ongelmana usein se, ettei korvauksia saada perittyä vastaajalta esimerkiksi varattomuuden vuoksi. Osaa korvauksia voi hakea maksettavaksi valtion varoista tekemällä korvaushakemuksen Valtiokonttorille, jonka puoleen omainen voi kääntyä tuomitun maksukyvystä riippumatta. Korvausten periminen rikoksesta tuomituilta jää silloin valtion vastuulle. Oikeudesta valtion maksamiin rikosvahinkokorvauksiin säädetään rikosvahinkolaissa. Myös jos rikoksesta aiheutuu kuluja oikeudenkäynnin jälkeen, voi niistä hakea korvausta valtiolta. Korvauksia haetaan sähköisellä tai paperisella lomakkeella ja omaisen oikeudenkäyntiavustaja avustaa niiden hakemisessa.

Mitä kuluja Valtiokonttori korvaa?

Käytännössä yleinen valtion henkirikoksen uhrin omaiselle maksama korvaus on korvaus hautauskuluista. Hautauskulut kattavat mm. arkun, hautapaikan, hautakiven, muistotilaisuuden ja kuolinilmoituksen kulut. Korvata voidaan myös mm. omaisen matkakulut hautajaisiin, kukkalaitteet sekä suruvaatteet.

Hautauskuluja ei korvata aina täysimääräisinä vaan ”kohtuulliseen määrään” asti eli tavanomaisen suuruisina. Kuolinpesän pesänselvityksestä aiheutuneet kulut kuten perunkirjoituskulut eivät ole hautauskuluna korvattavia.

Valtiokonttori korvaa omaiselle tarpeelliset sairaanhoitokustannukset, terapiakulut ja sairaanhoitoon välittömästi liittyvän lääkinnällisen kuntoutuksen kulut. Läheisen kuolema henkirikoksen uhrina aiheuttaa usein voimakasta psyykkistä kuormitusta ja terapian tarpeen läheiselle. On tärkeää selvittää näitä kuluja ja tuoda ne esiin oikeudenkäynnin yhteydessä, vaikka terapia olisi vasta alkanut eikä kokonaiskulujen määrä olisi vielä selvillä.

Korvattavaksi voi tulla myös ansionmenetys silloin, kun uhrin omainen on joutunut jäämään töistä pois esimerkiksi palkattomalle sairauslomalle. Läheiselle maksettavista sairaanhoitokuluista ja ansionmenetyksestä voidaan maksaa korvausta valtion varoista enintään 6000 euroa, josta vähennetään mahdolliset muualta saadut korvaukset. Ansionmenetyksestä voidaan maksaa enintään 150 euroa päivältä, josta myös vähennetään muualta saadut korvaukset.

Henkirikoksen uhrin alaikäiset lapset voivat hakea korvausta elatuksen menetyksestä, jos henkirikoksen uhri on maksanut elatusapua lapselleen.

Valtiokonttorista voi myös muiden korvausten yhteydessä hakea korvausta oikeudenkäyntikuluista, mikäli niitä on omaiselle aiheutunut. Usein kuluja ei aiheudu koska oikeudenkäyntiavustajan palkkio on maksettu suoraan valtion varoista. Jos vakuutus on korvannut oikeudenkäyntikuluja, voi valtiolta hakea vakuutuksen omavastuuosuuden.

Mitä kuluja Valtiokonttori ei korvaa?

Valtiokonttori ei korvaa myöskään kuluja, joita ei ole lainkaan vaadittu tekijältä oikeudenkäynnin yhteydessä. Valtion korvaus on myös toissijaista mikä tarkoittaa, että sellaisia kuluja ei voida valtion varoista maksaa, joista vahingonkärsijä olisi ollut oikeutettu saamaan korvausta esimerkiksi mahdollisen vakuutuksen nojalla. 

Suurin puute valtion maksamissa korvauksissa on nykyään se, että omaisen hyväksi tuomittua kärsimyskorvausta ei ole vuoden 2006 lainmuutoksen jälkeen voinut enää saada valtiolta. Tämä muutos on ollut selvä heikennys henkirikoksen uhrin omaisen asemaan ja suojaan lainsäädännössä. Rikoksen tekijä on usein varaton eikä tuomittua kärsimyskorvausta saada perittyä häneltä ulosottoteitsekään. Toisaalta kärsimyskorvaus on paitsi rahamäärältään myös perusteeltaan merkittävin läheiselle aiheutunut vahinko.

Vaikka henkisen kärsimyksen määrää on vaikeaa mitata rahassa, on omaisille kohtuutonta, että Suomen valtio ei turvaa heidän asemaansa tältä osin eurollakaan. Mikäli lääkäri olisi diagnosoinut henkirikoksen uhrin omaisella jonkin rikostapauksen aiheuttaman psyykkisen sairauden, ei tätäkään niin sanottua kipuun ja särkyyn verrattavaa psyykkistä haittaa korvata valtion varoista. 

Omaiset ovat kyllä oikeutettuja kärsimyskorvaukseen, mutta he eivät tule korvausta koskaan käytännössä saamaan silloin kun tuomittu on varaton.

Emmi Wehka-aho
lakimies
Lakiasiat Wehka-aho

Huoman verkkosivuilla toimii lakineuvontapalsta, jonka kautta henkirikoksen uhrien läheiset voivat lähettää kysymyksiä rikosoikeudellisiin ja muihinkin lakiin liittyvissä asioissa. Kysymyksiin vastaa Emmi Wehka-aho.