Ehnqvist Johanna, 2009,
Isää ei enää ole
Flink Henri 2011: Riippakivi Lue lisää>
Guggenheim Bill – Guggenheim Judy, 2011, Koskettava kokemus -
Lohdullinen yhteys läheisen kuolemanjälkeiseen
elämään
(1995 Hello from Heaven!) Lue
lisää>
Dynegrov Atle 1996: Lapsen suru
Helkama Klaus 2009: Moraalipsykolgia
Jaatinen Eila 2009 Älä sure, Sakari
Kaskinen &Waris 2007: Vierelläsi enkeli
Klaukkala & Lehtonen 2008 Ryhmästä
enemmän
Kun lapsi Kuolee 2011 Käpy ry 20 v
Laaninen, Tiina 2007: Jäljellä muisto –
elämää puolison menettämisen
jälkeen
Lindqvist Martti 2001: Surun tie
Levine P.A. 2008: Kun tiikeri herää
Lounela V-I (toim) 1999: Surussa ja toivossa
- Martti Lindqvistin
ajatuksia
Mäki & Linnainmaa 2005: Hoitavat sanat
Olkinuora Hilkka2009: Surun vuosi
Pausch Randy – Zaslow Jeffrey 2009:
Jäähyväisluento
Poijula Soili 2005: Surutyö
Poijula Soili 2007: Lapsi ja kriisi.
Poijula Soili: Henkirikosuhrien perheenjäsenten
selviytyminen,
mielenterveys ja kokemukset tuesta ja
palveluista. 2010. STM
Rimpeläinen Riitta 1999: Rauhan merkin alla.
Kirjan
voi hankkia Huoman tomistosta.
Väisänen Leena 1996: Lapsen menetys: perheen
suru ja toipuminen
1996 Sinua en unohda: lapsensa menettäneet
kertovat..
2004 Rikoksella loukattu. Rikoksen uhrin
käsikirja.
Suomen Mielenterveysseura
2007 Käytännön
oikeusopas väkivaltarikoksen uhrille.
( SMS ja Riku -linkistä saat oman kopion)
On kuljeksittava
menneisyyden maassa edestakaisin,
kunnes sillalla
käveleminen johtaa uudelle tielle.
Jörg Zink:
Surussa on kantava voima
Hilkka Laakso,
2000, on tutkinut Äidin surua lue lisää>>
Anna-Liisa Aho, 2010, on tutkinut Isän surua
lue
lisää>>
Marja Kaunonen,
2000, on tutkinut Perheen saamaa tukea surussa lue
lisää>
Harri Koskela
2010 on tutkinut miten lapsen menettäminen muuttaa
ihmistä Saatavana kirjana
Lapseni
elää aina sydämessäni <linkki
Support for a Family in Grief lue lisää >>
Soile Poijulan tutkimus 2010
Toistuviin tapaamisiin perustuvasta kriisavusta on saatu hyviä kokemuksia suomalaisessa kriistyössä. Vaikuttavuus traumaattisissa kriiseissä on todettu hitaimmaksi, mutta apua on saatu sekä masennusoireisiin että yleisiin psyykkisiin oireisiin kaikissa kriisiapua hakeneissa ryhmissä. Kriisiapu voi olla ensimmäinen askel pitempiaikaiseen tukeen traumaattisen tapahtuman käsittelyssä, kun kriisin aiheuttaa pitkäketoisia oireita ja vaikutuksia ja sen läpikäymiseen tarvitaan pitkäkestoisempaa ammattiapua.