Tutkimuksia
Ennen juuri valmistunutta tutkimusta ei maailmassa ollut tehty vastaavaa tutkimusta henkirikosuhrien jatkovaiheista. Kaikista tutkimusvuosien aikana poliisin tilastoimista henkirikoksista poimittiin lähiomainen, ja tälle lähetettiin kysely. Tutkija Soili Poijulan tekemä tutkimus etsi tietoa mm. siihen, millaista apua ja tukea tarvitaan. Tutkimuksen kohderyhmänä olleiden ihmisten havaittiin edustavan läpileikkausta suomalaisesta yhteiskunnasta.
Henkirikoksen uhrien läheisten korvaussuojan uudistaminen ei ole toteutunut aiotulla tavalla. Oikeusministeriön kesällä 2009 valmistunut tutkimus nähtiin tarpeelliseksi vuoden 2006 alusta voimaan astuneiden lakimuutosten vaikutusten selvittämiseksi.
Henkirikosuhrin omaisten selviytyminen
Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ja Huoma ry:n hankkeena on tehty ensimmäinen suomalainen tutkimus henkirikosuhrien omaisista. Tutkimuksessa on saatu tietoa, miten omaiset toipuvat ja selviytyvät traumaattisesta menetyksestä 2 – 10 vuoden kuluessa henkirikoksen jälkeen.
Poliisiasiain tietojärjestelmästä poimittiin jokaisesta vuosien 1999, 2004 - 2007 henkirikostapauksesta yksi omainen. Tutkimuskyselyyn vastasi 131 henkirikosuhrin perheenjäsentä. Suurin osa vastaajista oli menettänyt yhden perheenjäsenen henkirikoksen uhrina, osa kaksi tai useamman perheenjäsenen. Pienessä osassa tapauksista henkirikoksen tekijä oli perheenjäsen.
Suuri osa omaisista ei toivu lapsensa, vanhempansa, sisaruksensa, puolisonsa tai muun perheenjäsenensä tarkoituksellisesta ja raa’asta kuolemasta, vaan kärsii hoitoa vaativista fyysisistä ja/tai psyykkisistä terveysongelmista vuosia. Vaikka avun tarve oli monilla suurin mahdollinen, riittävän ja asiantuntevan hoidon saamisessa oli suuria puutteita.
Tutkimuksessa tehdyt havainnot on perusteltua tiivistää seuraaviin kahteen lauseeseen:
- suru voi vammauttaa loppuiäksi
(pdf, 48 kt)
- henkirikosuhrien omaiset ovat rikosuhriryhmä
Tutkimuksen on tehnyt psykologi, traumapsykoterapeutti Soili Poijula, Oy Synolon Ltd. Kyseinen tutkimus on ensimmäinen laatuaan myös kansainvälisesti, koska se on tehty poimimalla lähiomainen kaikista tutkimusvuosien aikana poliisin tilastoimista henkirikoksista. Tutkimus tullaan julkaisemaan STM:n Julkaisut-sarjassa.
Korvaus henkisestä kärsimyksestä
Henkirikoksen uhrin omaiselta on evätty korvaus henkisestä kärsimyksestä. Uhrin omaisen on kuitenkin aiheellista jättää käräjäoikeudelle korvausvaatimus rikoksesta koituneista kuluista kuten hautauskulut. Korvausta psykoterapiakuluista on mahdollista lyhyeksi aikaa. Korvausvaatimus henkisistä kärsimyksistä johtaa aina Valtiokonttorin kielteiseen päätökseen. Kärsimyskorvaus ei lainsäädännön mukaan koske henkirikoksia. Seuraavassa esitelty Oikeusministeriön (OM) selvitys kertoo läheiskorvausten ongelmista. - Selvityksen väliotsikointi: Seppo Alaruikka.
Henkirikoksen uhrien läheisten oikeudet korvauksiin eivät täysin toteudu
Oikeusministeriö on tehnyt selvityksen rikosvahinkolain uudistuksen vaikutuksista surmansa saaneen läheisten korvaussuojaan. Selvityksessä kävi muun muassa ilmi, etteivät surmansa saaneen läheiset tunne tarpeeksi hyvin muuttuneita korvausoikeuksiaan. Lakia uudistettaessa pidettiin tärkeänä, että läheiset voivat tarvittaessa hakeutua mahdollisimman pian hoitoon, esimerkiksi kriisiterapiaan. Tämä tavoite on kuitenkin toteutunut puutteellisesti.
Läheiskorvauksen periaatteet muuttuivat
Rikosvahinkolain uudistuksen yhteydessä vuonna 2005 laista poistettiin läheisten oikeus valtion maksamaan korvaukseen kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä. Sen tilalle tuli läheisten oikeus saada rikosvahinkolain perusteella korvaus sairaanhoitokuluista ja ansionmenetyksestä. Valtiokonttori maksaa niistä korvauksen esimerkiksi silloin, kun henkirikoksen uhrin puoliso tai lapsi on kuolemantapauksen aiheuttaman järkytyksen vuoksi joutunut hakeutumaan hoitoon tai jäämään sairauslomalle.
Nyt valmistuneen selvityksen mukaan suurin ongelma näyttäisi olevan rikosvahinkolakia koskevan tiedon puute. Surmansa saaneen läheiset hakevat edelleen Valtiokonttorilta korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, vaikka sen saaminen ei ole enää mahdollista. Vastaavasti sairaanhoitokuluja koskevia hakemuksia tehdään vain vähän.
Myös korvauskäytännön tulkinnanvaraisuus on koettu ongelmalliseksi. Esimerkiksi pitkää terapiajaksoa ei Valtiokonttorin korvauskäytännössä katsota rikosvahinkolain nojalla korvattavaksi, vaikka se saattaisi surmatun läheisestä tuntua välttämättömältä. Surmansa saaneen läheinen ei uskalla hakeutua terapiaan, jos korvauksen saaminen on epävarmaa. Läheisten taloudellista tilannetta heikentää myös se, että lakia uudistettaessa käyttöön otettu perusvähennys (160 euroa) lohkaisee usein ison osan korvauksista.
Parannusehdotukset
Selvityksen perusteella ehdotetaan, että rikosvahinkolakia koskevaa tiedotusta ja koulutusta parannettaisiin. Sairaanhoitokuluina korvattavista terapiakuluista voisi antaa etukäteen Valtiokonttorin maksusitoumuksen, mikä edistäisi nopeaa terapiaan hakeutumista. Lisäksi perusvähennys ehdotetaan kohdennettavaksi pelkästään aineettomista vahingoista, kuten kivusta ja särystä sekä kärsimyksestä suoritettavaan korvaukseen. Tällöin se ei vähentäisi surmansa saaneen läheisille maksettavia kulukorvauksia.
Henkirikoksen uhrien läheiset ry:n tieto apuna
Selvitystä varten analysoitiin 25.7.2008-24.1.2009 välisenä aikana Valtiokonttorissa ratkaistuja korvaushakemuksia. Lisäksi on kuultu Rikosuhripäivystyksen ja Henkirikoksen uhrien läheiset ry:n luottamushenkilöitä.
Selvitys toimitetaan seuraavaksi laajalle lausuntokierrokselle.
Oikeusministeriö seuraa aktiivisesti rikosvahinkolain soveltamis-käytäntöä. Myöhemmin on tarkoitus erikseen arvioida ainakin alaikäiselle seksuaalirikoksen uhrille suoritettavan korvauksen enimmäismäärän asianmukaisuutta.
Lisätietoja selvityksestä:
Lainsäädäntöneuvos Tuomo Antila
puh. (09) 1606 7719
sähköposti: etunimi.sukunimi@om.fi