Surukonferenssi 2010
Surukonferenssi 2010 järjestettiin 18.-19.3.2010 Jyväskylässä. Järjestyksessään toisen Surukonferenssin teema oli seuraava:
Menetyksestä arkeen – miten
oppia elämään surun kanssa?
Surukonferenssin tarkoituksena oli uuden tiedon välittäminen surusta ja toimivista käytänteistä surevien tukemiseksi. Tapahtuma suunnattiin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, kasvattajille, sururyhmien ohjaajille, surevia työssään kohtaaville kaikkialla Suomessa sekä järjestäneiden yhdistysten edustamille ihmisryhmille. Konferenssi keskittyi mm. kuolema-teemaan ja omaisten vaiheisiin läheistensä kuoleman jälkeen.
Surukonferenssissa julkaistiin psykologi Soili Poijula tekemä ensimmäinen suomalainen tutkimus henkirikosuhrien omaisista. Kyseinen Huoma ry:n hankkeena toteutettu tutkimus on Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama. Julkisuudessa tutkimus ansaitusti herätti laajaa kiinnostusta käsiteltävän aiheen vaikeudesta huolimatta.
Poliisipsykologi Lasse Nurmi esitelmöi poliisin roolista omaisten surutyön käynnistämisessä. Kuolemasta ilmoittaminen on lain mukaan poliisiviranomaisen tehtävä. Kuolinviestiä tuodessa poliisin mukana voi olla kriisityöntekijöitä. Nurmen mukaan poliisin koulutus huomioi tarvittavien valmiuksen antamisen, mutta kuolemasta kertominen koetaan oppilaiden taholta muuhun poliisin työhön verrattuna etäiseksi. Tapauskohtaisesti tutkinnalliset syyt voivat rajoittaa sitä, mitä poliisi voi omaisille tapon yksityiskohdista kertoa.
Henkirikoksen uhrien läheiset ry:n puolesta pitämässään puheessa yhdistyksen puheenjohtaja vertaili Suomen väkivaltakäyttäytymisen määrää itäiseen ja läntiseen Eurooppaan. Hän myös kuvaili, ketkä ovat Huoman jäseniä: me tavalliset ihmiset, joiden normaalia suomalaista elämänkulkua meidän lähimmäisemme tappo tai murha on rajulla tavalla järkyttänyt.
Puheenjohtaja kiitti erittäin ansiokkaasta työstä niitä henkilöitä, jotka työllään loivat nykyisin Huomana tunnetun yhdistyksen. Nämä ihmiset tunsivat sen musertavan voiman, minkä alle omaisensa menettäneet ihmiset usein yksin surunsa ja traumansa kanssa jäävät. Heidän kohdallaan täydellinen toipuminen on mahdotonta.
Surukonferenssin televisiointi käsitti yhden Huoman pitkäaikaisen jäsenen haastattelun. "Ei ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin mennä eteenpäin, jos ei aio omaa elämäänsä sitten lopettaa", hän summasi omaa ja kohtalotoveidensa tilanteita. Hänen omalla kohdallaan henkirikoksen pitkä selviämisaika vielä lisäsi kaiken tuskan määrää.
Surukonferenssi 2010 järjestettiin kolmen sosiaalialan yhdistyksen välisenä yhteistyönä, mm. Huoma - Henkirikoksen uhrien läheiset ry:n voimin.
Surukonferenssi 2009
Kuoleman suru ja sureminen - omaisten
tukeminen äkillisen menetyksen jälkeen
Ensimmäisen valtakunnallisen Surukonferenssin huhtikuussa 2009 järjestivät yhteistyössä Huoma - Henkirikoksen uhrien läheiset ry, Käpy - Kätkyt- ja lapsikuolemaperheiden yhdistys ry ja Nuoret lesket ry. Kaksipäiväinen Surukonferenssi oli suunnattu sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, kasvattajille, opettajille, sururyhmien ohjaajille, surevia työssään kohtaaville sekä järjestäjäyhdistystensä edustamille ihmisryhmille.
Surukonferenssi tarjosi tietoa mm. uusimmasta surututkimuksesta. Mukana olivat mm. psykologi, kriisipsykoterapeutti Soili Poijula, Suomen Mielenterveysseuran kehittämisjohtaja Liisa Saaristo sekä toimittaja, pastori Hilkka Olkinuora ja diakonissa, perheterapeutti Tarja Kolari. Konferenssissa perehdyttiin palvelujärjestelmän suomiin mahdollisuuksiin ja omaisjärjestöjen ylläpitämään vertaistukeen. Konferenssi nosti esille keskeisen kysymyksen, saavatko surevat riittävästi tukea ja apua?
Järjestäjäyhdistysten edustajat esittelivät omien yhdistystensä toimintaa ja jäsentensä asemaa. Henkirikoksen uhrien läheiset ry:n puolesta esiintyi yhdistyksen puheenjohtaja. Hänen mukaansa tappo ja tappaminen nousevat mediassa näkyvästi otsikoihin, mutta siitä aiheutuva traumaattisen suru jää loppuiäksi uhrien läheisille.
Henkirikoksen uhrien läheiset on yhdistys, joka tukee jäseniään monipuolisin vertaistuen muodoin koko Suomessa.